Nils Holgersson pulassa
Matkalla Glasgowsta kohti Edinburghia asettui travelcatsien lähettyville pahaa aavistamaton mies, joka aikansa kuluksi luki Nils Holgerssonin tunnettua satua englanniksi. Väsyneet kissat tästä huvittuneena rupesivat kuittailemaan ensin suomeksi miehen kirjavalintaa, pohdittiin mistä kirja on tyypin käsiin joutunut ja pohdittiin kaikkea suht asiallista kirjaan liittyen. Tietenkään asia ei jäänyt tähän vaan päätettiin käsitellä asiaa myös ah niin sutjakasti sujuvalla toisella kotimaisella. Homma meni levottomaksi ja täysin kieliopillisesti suvaittamattomaksi Nils Holgerssonin tulkkaamiseksi ja referoimiseksi. Ei haluttu kuitenkaan paljastaa kirjastaan nauttivalle mieshenkilölle, että viihdytimme itseämme hänen klassikkoteoksellaan, joten juttu meni jokseenkin "Han flyger över hela Sverige ojdå lilla mannen!" yms. jotain muuta mitä ei edes kirjoitettuun muotoon voi laittaa. Edinburghin asemaa lähestyttäessä kielivalinnat olivat jotain akselilla suomi-ruotsi-espanja-englanti ja kirjamiehen naama luokkaa tomaatti. Juuri ennen asemaa kirjamies varustautui skotlannin kylmään ilmaan pukemalla työtakkinsa päälleen, minkä rinnassa kiilsi mikäpä muukaan kuin ruotsin lippu, hups! Oltiin siinä sitten kuin kolme tomaattia rivissä, en tiedä hävettikö meitä enemmän maailman huonoin ruotsin taidonnäyte vai se että oltiin herjattu niin kirjaa kuin lukiaakin monesta suunnasta ja monella termillä. Asemalle tultaessa äijä ponkaisi penkistään kuin peura penkasta auton alle ja juoksi suoraa päätä portaita ylös ja näkymättömiin. Raukka taisi luulla että ilkeät suomalaiset kiusasivat häntä tahallaan ja selvästi pelkäsi että saa meidät vielä peräänsä kotimatkalle. Förlot oss sinä ruotsalainen ei me tarkoitettu pahaa :(
Evanin kosto
Edinburghista lähdettiinkin vähän massiivisempien ostosten kera kohti Lontoota eli suomeksi sanottuna mukana oli kaksi isoa matkalaukkua ja kaksi cabin size laukkua. Tälläinen kokoonpanohan ei miellyttänyt Megabussin kuljettajaa vaan hän otti nimemme ylös ja totesi selkäpiitä karmivalla äänellä "Evan WILL charge you!!". Me sitten piilotettiin muka liian isot pikkulaukut jonnekkin penkkien väliin, sillä meille ei ollut millään tavalla selvää milloin kuuluisa Evan tulee meitä kovistelemaan. Vihainen kuski vaihtui New Castlessa mukavaan ja kovin harvasanaiseen heppuun, joten uskallettiin pistää silmät kiinni ja valmistauduttiin pelkäämään Evanin kostoa taas Lontoon päädyssä. Lontoossa tehtiin melkoinen katoamistemppu bussista kaikkien kapsäkkien kanssa ja piilouduttiin bussiterminaaliin seuraamaan ikkunasta kuinka muutama hidas uhri oli jäänyt raivoisasti ihmisiä rahastavan hepun kynsiin, Evan oli siis saapunut saalistamaan. Tällä kertaa kuitenkin päästiin Evanin kynsistä kaikkinen puntineen päivineen pakoon, vaikka vieläkin odotetaan soittoa Evanin matkatavaroiden liikamäärätoimistosta ja odotettavasti monen sadan punnan sakkoa. Noh toistaiseksi ainakin on todettavissa, että Evan did not charge us ja Lontoon bussiterminaalin miesten vessassa asuu outo turbaanipäinen mies jonka voi tavata pesemässä kainalokarvojaan lavuaarissa mihin kellonaikaan vain.
Olipa kerran huijaus
Olipa kerran eräässä Edinburghin matkamuistomyymälässä työntekijä, joka ei halunnut tulla huijatuksi. Eräänä päivänä hänen pieneen puotiinsa asteli kaksi suomalaista, hyvin epäilyttävän näköistä ja hajuista tyyppiä, joita myyjä päätti eritoten pitää silmällä. Potentiaaliset varkaat ensin kokeilivat monia huppareita päälleen, liian montaa tuumi myyjä ja päätti siirtyä lähemmäs potentiaalisia varkaita. Heti kun myyjän silmä hetkeksi harhaili omaan peilikuvaan kuului ryöväreiden suunnalta kova rysäys, NO NYT ajatteli myyjä valmiina puolustustoimiin vain huomatakseen huligaanien rikkoneen hänen täysin katastrofaalisen sovituskoppiratkaisunsa. Myyjä tulkitsi tämän toimen harhautusyritykseksi ja päätti seurata heidän toimiaan kuiskausetäisyyden päästä seuraten jokaista liikettä kuin haukka vahtien saalistaan. Kun vähintäänkin pankkiryöstöä suunnitteleva kaksikko siirtyi kassalle hartaasti valitun hupparin kera tunsi myyjä kliimaksin tulleen, saatuaan 20 £ setelin käteensä hän tutki sen sekä lampun että luonnonvalon äärellä, verraten sitä aiemmin vastaanottamiinsa seteleihin. Toistaiseksi myyjän oli myönnettävä tappionsa ja hän ojensi hupparin kuitteineen parille ja seurasi heidän poistumistaan liikkeen ikkunasta epäilyksen ilme kasvoillaan. Jotenkin häntä nyt oli tässä huijattu.
