Kuudentana päivänä lähdimme junalla käymään Deep Sea Worldissä, jonka pysäkki oli vanha tuttumme, jonne eksyimme matkalaukkufiaskon seurauksena Edinburghin ensimmäisenä päivänä. Juna-asemalta oli vain noin 10min kävely mäkeä alas Sea worldiin, jonne ei arkiaamuna onneksi jonoa ollut.
Ensimmäisenä kierros Deep Sea Worldissä kiersi "Amazonin kautta", terraarioissa vilisi mateijoita, samakkoja ja mitä erillaisempia liskoja.
Tämän terraariokierroksen jälkeen jatkoimme matkaa paikan pääkohteeseen eli Helsingin Sea Lifen tapaan tehtyyn vedenalaiseen putkeen, josta avautuu näkymä kalojen maailmaan. Kävelytunnelin ympärillä pyöri pienten kalojen lisäksi haita ja rauskuja HUI!
Matkakissat pitivät akvaariosta todella paljon ja suosittelevat sitä! Eniten pidimme kuitenkin ulkotiloissa olevasta hyljealtaasta, jossa kaksi hyljettä otti aktiivisesti kontaktia yleisöön. Hylkeet olivat niin suloisia, että matkakissat olisivat mieluusti mukaankin ottaneet yhden :)
Deep Sea Worldistä palasimme takaisin junalla Edinburghiin ja aattelimme että näin viimeisnä päivänä on joku isompi kauppa löydyttävä, sillä keskustassa ja hotellimme ympäristössä oli vain pieniä putiikkeaja. Mainittakoot, että matkakissat ovat todella kiinnostuneita erikoisista limsoista,nameista ym. tuotteista, joita Suomesta ei saa!
Parin junapysäkin päästä löysimmekin suuren 24/7 avoinna olevan hypermarketin. Mielestämme Britanniassa outoa olikin se, että suuri tavaratalo on auki ympäri vuorokauden mutta pienet ruokakaupat, kuten kaikki kaupat keskustassa menevät kiinni jo kello 18.00.
Kaupasta lähdettyämme saimme huomata, ettei junia kuljekkaan kuin yhteen suutaan, eli miten sitten takaisin hotellille?
Aikamme pyörittyämme löysimme bussipyskäkin ja hyppäsimme randomisti bussiin, joka näytti menevän suuntaan, josta junakin tuli. Kävi hyvä tuuri ja bussimme ajoikin tutun alueen läpi Haymarketiin ja pääsimme takaisin hotelliin.
Illalla olikin sitten jotain pelottavaa luvassa! Skotlanti ja erityisesti Edinburgh ovat kuuluisia kummituksistaan, jokaisella talolla tuntuu olevan oma kummitustarinansa. Kaupungissa on runsas kummituskierrostarjonta ja kierroksia tarjoavia firmoja on paljon. Netistä olimme etukäteen löytäneet hyvät arvostelut Mercat Tours nimisestä puljusta ja sieltä retken sitten varasimmekin.
Pimeä oli laskeutunut kun suuntasimme hiljaiseen Edinburghin vanhaan kaupunkiin. Muutaman minuutin odottelimme määrätyssä paikassa, kun nuori mies mustaan viittaan sonnustautuneena saapui paikalle ja johdatti noin 15 hengen seurueen pimeälle sivukadulle. Ensiksi oppaamme kertoi karmivia tarinoita vieressä talossa tapahtuneita kauhuista, jonka jälkeen hän johdatti meidän talon kellariin johtavan oven luokse....
1600-1700-luvuilta olevassa useista huoneista koostuvassa kellarissa oli vain muutama ykittäinen lamppu, eikä yläpuoleisen Edinburghin katujen äänet kuuluneet sinne lainkaan, paikka tuntuikin karmivalta heti kättelyssä. Tilannetta ei helpottanut oppaan tarinat oudoista hahmoista ja äänistä, joita kellarissa on havaittu vuosien varrella. Kertoipa hän myös kummituskierrokselle osallistuneiden nähneen outoja hahmoja kierroksen aikana.
Kellarissa kuljimme pimeästä huoneesta toiseen, kunnes erään pienen huoneen kohdalla opas kehotti kiinnittämään huomiota kuinka paljon kylmempi se huone oli edelliseen ja seuraavaan verrattuna, ilman mitään järkevää selitystä. Ja tosiaan se huone oli huomattavasti kylmempi spooky...
Kierros päättyi turvallisesti ja pääsimme takaisin kadulle,täytyy kuitenkin myöntää, että kellari oli todella pelottava ja tunnelma oli hyytävä. Matkakissat olivat kuulevinaan askelia vielä perästään kävellessään tyhjää kujaa takasin juna-asemalle...
Ei onneksi seurannut yhtään kummitusta hotellille vaan hyvin nukuttiin viimeinenkin yö Edinburghissa. Aamulla kesti jokseenkin kauan pakata kaikki Primarkista ostetut vaatteet ja tulipahan hotellin virkalija kysymymäänkin olemmeko lähdössä tänään.
Laukut saatiin lopulta pakattua ja kiikutettua ne säilöön lokerikkoon bussiasemalle, josta bussi takaisin Lontoota lähtisi illalla.
Vika päivä Edinburghissa meni matkamuistokauppoja kierellen,pubissa syöden ja muuten pyöriessä kaupungilla. Kävimme myös ottamassa kuvia linnasta ja linnan pihalta avautuvasta maisemasta. Itse linnaan emme kuitenkaan menneet sillä jonot olivat pitkät ja toinen matkakissa oli muutama vuosi sitten Skotlannin matkallaan todennut ettei linna ollut korkean pääsymaksun arvoinen.
Illalla kympin jälkeen iki-ihana Mega Bus saapui ja rentouttava bussimatka kohti Lontoota alkoi. No yö bussissa ei ollutkaan niin leppoisa kun tulomatka Edunburghiin,
muutaman tunnin ajamisen jälkeen aloimme lähetyä Newcastlea, jolloin kuski kuulutti sen kovaan ääneen laittaen bussin sisävalot päälle, jotta kaikki varmasti heräisivät. Newcastlessa kuski häippäsi jonnekkin jättäen bussilastillisen ilman kuskia Newcastlen bussiasemalla. Ainakin 40 minuuttia ihmeteltiin mitä ihmettä oikeen tapahtuu, kunnes joku tuli kuuluttamaan, että joutuisimme odottamaan vielä noin tunnin!
Onneks noin puoli tuntia kuulutuksen jälkeen uusi kuski saapui ja mitään kuuluttumatta alkoi matka Lontooseen.
Mega Bus ei todellakaan ansaitse papukaijamerkkiä toiminnastaan!
