Nils Holgersson pulassa

 Matkalla Glasgowsta kohti Edinburghia asettui travelcatsien lähettyville pahaa aavistamaton mies, joka aikansa kuluksi luki Nils Holgerssonin tunnettua satua englanniksi. Väsyneet kissat tästä huvittuneena rupesivat kuittailemaan ensin suomeksi miehen kirjavalintaa, pohdittiin mistä kirja on tyypin käsiin joutunut ja pohdittiin kaikkea suht asiallista kirjaan liittyen. Tietenkään asia ei jäänyt tähän vaan päätettiin käsitellä asiaa myös ah niin sutjakasti sujuvalla toisella kotimaisella. Homma meni levottomaksi ja täysin kieliopillisesti suvaittamattomaksi Nils Holgerssonin tulkkaamiseksi ja referoimiseksi. Ei haluttu kuitenkaan paljastaa kirjastaan nauttivalle mieshenkilölle, että viihdytimme itseämme hänen klassikkoteoksellaan, joten juttu meni jokseenkin "Han flyger över hela Sverige ojdå lilla mannen!" yms. jotain muuta mitä ei edes kirjoitettuun muotoon voi laittaa. Edinburghin asemaa lähestyttäessä kielivalinnat olivat jotain akselilla suomi-ruotsi-espanja-englanti ja kirjamiehen naama luokkaa tomaatti. Juuri ennen asemaa kirjamies varustautui skotlannin kylmään ilmaan pukemalla työtakkinsa päälleen, minkä rinnassa kiilsi mikäpä muukaan kuin ruotsin lippu, hups! Oltiin siinä sitten kuin kolme tomaattia rivissä, en tiedä hävettikö meitä enemmän maailman huonoin ruotsin taidonnäyte vai se että oltiin herjattu niin kirjaa kuin lukiaakin monesta suunnasta ja monella termillä. Asemalle tultaessa äijä ponkaisi penkistään kuin peura penkasta auton alle ja juoksi suoraa päätä portaita ylös ja näkymättömiin. Raukka taisi luulla että ilkeät suomalaiset kiusasivat häntä tahallaan ja selvästi pelkäsi että saa meidät vielä peräänsä kotimatkalle. Förlot oss sinä ruotsalainen ei me tarkoitettu pahaa :(

 Evanin kosto

 Edinburghista lähdettiinkin vähän massiivisempien ostosten kera kohti Lontoota eli suomeksi sanottuna mukana oli kaksi isoa matkalaukkua ja kaksi cabin size laukkua. Tälläinen kokoonpanohan ei miellyttänyt Megabussin kuljettajaa vaan hän otti nimemme ylös ja totesi selkäpiitä karmivalla äänellä "Evan WILL charge you!!". Me sitten piilotettiin muka liian isot pikkulaukut jonnekkin penkkien väliin, sillä meille ei ollut millään tavalla selvää milloin kuuluisa Evan tulee meitä kovistelemaan. Vihainen kuski vaihtui New Castlessa mukavaan ja kovin harvasanaiseen heppuun, joten uskallettiin pistää silmät kiinni ja valmistauduttiin pelkäämään Evanin kostoa taas Lontoon päädyssä. Lontoossa tehtiin melkoinen katoamistemppu bussista kaikkien kapsäkkien kanssa ja piilouduttiin bussiterminaaliin seuraamaan ikkunasta kuinka muutama hidas uhri oli jäänyt raivoisasti ihmisiä rahastavan hepun kynsiin, Evan oli siis saapunut saalistamaan. Tällä kertaa kuitenkin päästiin Evanin kynsistä kaikkinen puntineen päivineen pakoon, vaikka vieläkin odotetaan soittoa Evanin matkatavaroiden liikamäärätoimistosta ja odotettavasti monen sadan punnan sakkoa. Noh toistaiseksi ainakin on todettavissa, että Evan did not charge us ja Lontoon bussiterminaalin miesten vessassa asuu outo turbaanipäinen mies jonka voi tavata pesemässä kainalokarvojaan lavuaarissa mihin kellonaikaan vain.

 Olipa kerran huijaus

 Olipa kerran eräässä Edinburghin matkamuistomyymälässä työntekijä, joka ei halunnut tulla huijatuksi. Eräänä päivänä hänen pieneen puotiinsa asteli kaksi suomalaista, hyvin epäilyttävän näköistä ja hajuista tyyppiä, joita myyjä päätti eritoten pitää silmällä. Potentiaaliset varkaat ensin kokeilivat monia huppareita päälleen, liian montaa tuumi myyjä ja päätti siirtyä lähemmäs potentiaalisia varkaita. Heti kun myyjän silmä hetkeksi harhaili omaan peilikuvaan kuului ryöväreiden suunnalta kova rysäys, NO NYT ajatteli myyjä valmiina puolustustoimiin vain huomatakseen huligaanien rikkoneen hänen täysin katastrofaalisen sovituskoppiratkaisunsa. Myyjä tulkitsi tämän toimen harhautusyritykseksi ja päätti seurata heidän toimiaan kuiskausetäisyyden päästä seuraten jokaista liikettä kuin haukka vahtien saalistaan. Kun vähintäänkin pankkiryöstöä suunnitteleva kaksikko siirtyi kassalle hartaasti valitun hupparin kera tunsi myyjä kliimaksin tulleen, saatuaan 20 £ setelin käteensä hän tutki sen sekä lampun että luonnonvalon äärellä, verraten sitä aiemmin vastaanottamiinsa seteleihin. Toistaiseksi myyjän oli myönnettävä tappionsa ja hän ojensi hupparin kuitteineen parille ja seurasi heidän poistumistaan liikkeen ikkunasta epäilyksen ilme kasvoillaan. Jotenkin häntä nyt oli tässä huijattu.

Kaikesta Newcastlessa yöllä tapahtuneesta huolimatta olimme kuitenkin aikatalussa Lontoossa aamulla. Laukkuja ei käyty heivaamassa Left Luggagen rosvoluolaan vaan Victorian bussiaseman matkalaukkusäilytykseen. No eipä mennyt tämäkään matkalaukkusäilytys sitten ihan kuin elokuvissa. Hinta kamoilemme oli noin 15£, ojensimme virkailijalle 50£ setelin, joilloin virkailija pomppasi vähintään kaksi metriä taaksepäin huutaen "WOOOW!". Tiedä mikä rutto setelissämme oikeen oli mutta se ei kelvannut ja jouduimme kaivamaan laukusta 20£ setelin.

Lontoossa meillä oli myöhäiseen iltapäivään saakka aikaa ennenkuin Norwegianin lento takaisin Helsinkiin lähtisi. Säkkipillien ja kilttien lisäksi matkamuistoksi piti kotiin tuoda jotakin Lontoostakin, Kuningattaren naamasta tehty kortti, Big Ben-pullon avaaja ym. tavaraa tarttuikin mukaan keskustan matkamuistoputiikeista.

Kuudentana päivänä lähdimme junalla käymään Deep Sea Worldissä, jonka pysäkki oli vanha tuttumme, jonne eksyimme matkalaukkufiaskon seurauksena Edinburghin ensimmäisenä päivänä. Juna-asemalta oli vain noin 10min kävely mäkeä alas Sea worldiin, jonne ei arkiaamuna onneksi jonoa ollut. Ensimmäisenä kierros Deep Sea Worldissä kiersi "Amazonin kautta", terraarioissa vilisi mateijoita, samakkoja ja mitä erillaisempia liskoja. Tämän terraariokierroksen jälkeen jatkoimme matkaa paikan pääkohteeseen eli Helsingin Sea Lifen tapaan tehtyyn vedenalaiseen putkeen, josta avautuu näkymä kalojen maailmaan. Kävelytunnelin ympärillä pyöri pienten kalojen lisäksi haita ja rauskuja HUI! Matkakissat pitivät akvaariosta todella paljon ja suosittelevat sitä! Eniten pidimme kuitenkin ulkotiloissa olevasta hyljealtaasta, jossa kaksi hyljettä otti aktiivisesti kontaktia yleisöön. Hylkeet olivat niin suloisia, että matkakissat olisivat mieluusti mukaankin ottaneet yhden :)

 

 Deep Sea Worldistä palasimme takaisin junalla Edinburghiin ja aattelimme että näin viimeisnä päivänä on joku isompi kauppa löydyttävä, sillä keskustassa ja hotellimme ympäristössä oli vain pieniä putiikkeaja. Mainittakoot, että matkakissat ovat todella kiinnostuneita erikoisista limsoista,nameista ym. tuotteista, joita Suomesta ei saa! Parin junapysäkin päästä löysimmekin suuren 24/7 avoinna olevan hypermarketin. Mielestämme Britanniassa outoa olikin se, että suuri tavaratalo on auki ympäri vuorokauden mutta pienet ruokakaupat, kuten kaikki kaupat keskustassa menevät kiinni jo kello 18.00. Kaupasta lähdettyämme saimme huomata, ettei junia kuljekkaan kuin yhteen suutaan, eli miten sitten takaisin hotellille? Aikamme pyörittyämme löysimme bussipyskäkin ja hyppäsimme randomisti bussiin, joka näytti menevän suuntaan, josta junakin tuli. Kävi hyvä tuuri ja bussimme ajoikin tutun alueen läpi Haymarketiin ja pääsimme takaisin hotelliin.

 

 Illalla olikin sitten jotain pelottavaa luvassa! Skotlanti ja erityisesti Edinburgh ovat kuuluisia kummituksistaan, jokaisella talolla tuntuu olevan oma kummitustarinansa. Kaupungissa on runsas kummituskierrostarjonta ja kierroksia tarjoavia firmoja on paljon. Netistä olimme etukäteen löytäneet hyvät arvostelut Mercat Tours nimisestä puljusta ja sieltä retken sitten varasimmekin. Pimeä oli laskeutunut kun suuntasimme hiljaiseen Edinburghin vanhaan kaupunkiin. Muutaman minuutin odottelimme määrätyssä paikassa, kun nuori mies mustaan viittaan sonnustautuneena saapui paikalle ja johdatti noin 15 hengen seurueen pimeälle sivukadulle. Ensiksi oppaamme kertoi karmivia tarinoita vieressä talossa tapahtuneita kauhuista, jonka jälkeen hän johdatti meidän talon kellariin johtavan oven luokse.... 1600-1700-luvuilta olevassa useista huoneista koostuvassa kellarissa oli vain muutama ykittäinen lamppu, eikä yläpuoleisen Edinburghin katujen äänet kuuluneet sinne lainkaan, paikka tuntuikin karmivalta heti kättelyssä. Tilannetta ei helpottanut oppaan tarinat oudoista hahmoista ja äänistä, joita kellarissa on havaittu vuosien varrella. Kertoipa hän myös kummituskierrokselle osallistuneiden nähneen outoja hahmoja kierroksen aikana. Kellarissa kuljimme pimeästä huoneesta toiseen, kunnes erään pienen huoneen kohdalla opas kehotti kiinnittämään huomiota kuinka paljon kylmempi se huone oli edelliseen ja seuraavaan verrattuna, ilman mitään järkevää selitystä. Ja tosiaan se huone oli huomattavasti kylmempi spooky... Kierros päättyi turvallisesti ja pääsimme takaisin kadulle,täytyy kuitenkin myöntää, että kellari oli todella pelottava ja tunnelma oli hyytävä. Matkakissat olivat kuulevinaan askelia vielä perästään kävellessään tyhjää kujaa takasin juna-asemalle...

Ei onneksi seurannut yhtään kummitusta hotellille vaan hyvin nukuttiin viimeinenkin yö Edinburghissa. Aamulla kesti jokseenkin kauan pakata kaikki Primarkista ostetut vaatteet ja tulipahan hotellin virkalija kysymymäänkin olemmeko lähdössä tänään. Laukut saatiin lopulta pakattua ja kiikutettua ne säilöön lokerikkoon bussiasemalle, josta bussi takaisin Lontoota lähtisi illalla. Vika päivä Edinburghissa meni matkamuistokauppoja kierellen,pubissa syöden ja muuten pyöriessä kaupungilla. Kävimme myös ottamassa kuvia linnasta ja linnan pihalta avautuvasta maisemasta. Itse linnaan emme kuitenkaan menneet sillä jonot olivat pitkät ja toinen matkakissa oli muutama vuosi sitten Skotlannin matkallaan todennut ettei linna ollut korkean pääsymaksun arvoinen. Illalla kympin jälkeen iki-ihana Mega Bus saapui ja rentouttava bussimatka kohti Lontoota alkoi. No yö bussissa ei ollutkaan niin leppoisa kun tulomatka Edunburghiin, muutaman tunnin ajamisen jälkeen aloimme lähetyä Newcastlea, jolloin kuski kuulutti sen kovaan ääneen laittaen bussin sisävalot päälle, jotta kaikki varmasti heräisivät. Newcastlessa kuski häippäsi jonnekkin jättäen bussilastillisen ilman kuskia Newcastlen bussiasemalla. Ainakin 40 minuuttia ihmeteltiin mitä ihmettä oikeen tapahtuu, kunnes joku tuli kuuluttamaan, että joutuisimme odottamaan vielä noin tunnin! Onneks noin puoli tuntia kuulutuksen jälkeen uusi kuski saapui ja mitään kuuluttumatta alkoi matka Lontooseen. Mega Bus ei todellakaan ansaitse papukaijamerkkiä toiminnastaan!

 

Suunnitelmien mukaan napattiin juna Edinburghista Glasgown rautatieasemalle, matkan pituudesta ei muistikuvaa ehkä n. 1.5 tuntia ja lippu 14 £ per henki meno-paluuna. Ensimmäisenä kohtasimme kamalan rankkasateen poistuttuamme juna-asemalta, turkit märkinä siitä sitten kiidettiin lähimpään ostoskeskukseen Buchanan Galleriesiin. Taas etsittiin kovin mekkoa juhliin ja ehkä hieman traumatisoiduttiin paikallisten aksentista, huhhuh! On siis myös selvää että tilaus ostoskeskuksen Burger Kingissä meni vähän reisille, tuijotettiin vaan asiakas"palvelijaa", joka latoi innoissaan (pirun vihaisena) aivan vääriä tuotteita tiskiin. Toisaalta, joka kerta kyseisen puljun liikkeessä asioidessamme kaikki menee mönkään niin ehkä kyse on ennemminkin kirouksesta kuin mongertavasta aksentista, josta edelleenkään ei voi kerta kaikkiaan saada mitään selvää ilman tekstityksiä. Valuttiin ostoskeskuksesta ostoskatua pitkin aina Primarkille asti, joka oli sinänsä pettymys, että valikoima ja tuotteitten sijoittelu oli huonompi kuin Edinburghissa. Kyllähän sitä silti taas yksi ruskea paperikassi täyteen saatiin! Vierestä löytyi myös hauska punnan kauppa, josta kissa jos toinenkin osti kaikkea niin turhaa krääsää ettei enää voi edes muistaa. Vesisade oli koko Glasgow-visiittimme aikana aivan järkyttävä, ainakin saimme kunnon perinteisen brtti-ilman kokea! Siinä sateessa ei vittinyt enempiä kaupunkilla pyöriä vaan suunnattiin juna-asemalle.

Ensimmäinen varsinainen päivä Edinburghissa ja ilma tyyppilliseen brittiläiseen tapaan tuulinen ja pilvinen. Lähdettiin heti aamusta pyörimään kaupungille tutkimaan kauppoja ja tutkimaan josko YO-mekko löytyisi. Ekaksi suunnattiin St Jamesin ostoskeskukeen, josta löytyi parikin kivaa kauppaa ja potenttiaalisia ehdokkaita YO-mekoksi. St Jamesissa vierehti useamkipikin tunti, mitään ihmeellisiä ruokapaikkoja kyseinen ostoskeskus ei tarjonnut joten piti lähteä ulos etsimään. Aivan St Jamesin vierestä löytyikin melko hyvä italialainen ravintola, joka tarjosi hyvää vastapainoa mäkkäri- ja pubirualle. Kansainvälisessä hierontatuolivertailussa St Jamesin hierontatuoli asettui tasolle Britannian paras, matkakissat muistaa aina poiketa hierontatuoliin shoppailun lomassa!

 

Primarkiiin mentäessä poikettiin pieneen Princes Mall-kauppakeskukseen, joka ei mitään ihmeellisiä shoppailumahdollisuuksia tarjonnitkaan, mutta josta kylläkin löytyi kiva Lipsyn kauppa, johon palaisimme myös uudelleen. Päivän pääkohde oli Primark-niminen vaatekauppa, josta toinen travelcatseista oli saanut vihiä netistä. Primark oli sitten varsinainen aarreaitta, kolme kerrosta vaatteita halpaan hintaan ja vaatteita myös miehille, joten molemmilla travelcatseilla riitti tutkittavaa. Hinnat olivat aivan käsittämättömän edulliset ja vaatteet vaikuttivat paljon laadukkaammilta kuin vaikka H&M:än. Primarkissa ihmiset hullaantuvat halvoista vaatteista niin että keräävät korinsa aivan täyteen ja ennen kassalle menoa dumppaavat osan vaatteista pois, jättäen epämääräisiä vaatekasoja ympäri kauppaa. Tällä kertaa me emme paljoa Primarkista ostaneet, mutta varmasti palaisimme takaisin useaan kertaan! Shoppaillessa meni koko päivä, ja täytyy kyllä todeta että Edinburgh tarjoaa kokoisekseen kaupungiksi hyvät ostosmahdollisuudet. Hotellimme läheltä emme olleet löytäneet vielä tuossa vaiheessa ruokakauppaa, joten ennen palaamista hotellille piti vielä keskustasta Tesco etsiä, joka lopulta löytyikin. Tulipa Tecosta palatessa tuli sitten vähän riehuttuakkin, kun Waverleyn sillalla kiusasimme skotteja puhallessessa saippuakuplia kovassa tuulessa :D Tescosta puheenollen, hotellin läheisessä Tescossa oli ilmeisesti jokin salainen tarjous matkakissoille, sillä saimme itsepalvelukassan kautta lunastettua Haribon namipusseja hintaan 0.01 £! Mikä lie virhe viivakoodissa, mutta sanomattakin selvää että pusseja käytiin hakemassa muutama lisää. Hotelille palasimme taas ajoissa, jotta aamulla pääsisimme ylös sängystä ja pienelle visiitille Englannin puolelle.